Älä kysy minulta miksi
kirjoitan
​
Se on kuin kysyisit hengittämiseni syytä
Minä elän
Sanat ovat kuin vastasyntyneet
​
Ota minut vastaan
ja anna minun kasvaa
​
- Rina Dhakal v.2000
Olen lapsesta asti kokenut kirjoittamisen hyvin merkittävänä ilmaisuväylänä, onhan noita päiväkirjojakin kertynyt sen noin 70 kappaletta elämäni varrella. Voin sanoa, että kirjoittaminen on yksi tärkeimmistä ystävistäni. Mutta olen ollut paljolti pöytälaatikkokirjailija, kunnes viime vuosina olen rohkaistunut enemmän julkaisemaan tekstejäni ja pohdintojani. Rohkaisuna lie toiminut myös nämä opiskelujen aikana otetut voimauttavat valokuvat, jossa kuvattava päättää miten ja missä kuvataan. Minä halusin viedän kirjoituspöydän järven jäälle - aavalle - jotenkin "ulos suurempaan tilaan" kirjoittamiseni kanssa. Jotenkin, että rohkenisin avautumaan, jakamaan enempi sydämeni elävää sisällysluetteloa. Pikku hiljaa tätä matkaa on siis tehty ;)...Kaksi keskeneräistä kirjaakin makaa laatikossa, ehkä niidenkin aika vielä saapuu.
​
OLEN rakastanut aina myös runojen ja mietelmien kirjoittamista, sekä kirjeiden niin lähettämistä (kuin vastaanottamista).
Joitaikin vuosia sitten haastoin itseni Hml Taiteiden Yössä ensi kertaa kirjoittamaan toisille intuitiivisia runoja kahdella eurolla, niin, että ostaja antoi minulle yhden sanan inspiraatioksi! Kokemus oli ihana! Sen jälkeen olen säännöllisesti kulkiessani esim. bussilla Helsinkiin tai muualla kysynyt vieraalta kanssamatkustajalta, saisinko kirjoittaa hänelle lahjaksi runon? Nämä vähän vastaanottajaa usein hämmentävät ja minua jännittävät kohtaamiset ovat olleet yllättäviä ja usein hyvin liikuttavia.
​
Koronapandemian aikana intuitiiviset runot saivat uudenlaisen tilan, kun pohdin millä eri keinoin voin saada tuloja selvitäkseni yritykseni kanssa uuden toiminnan äärellä. Kauppasin somessa postikorttejani ja näitä intuitiivisia runoja, ja sain kokea, että ne ilahduttivat merkityksellisesti monia. Löysin myös itseni virittäytymässä yhä syvemmin saamani inspiraatiosanan äärelle luovaan kirjoitusprosessiin.
​
Hinta runolle on myös noussut, koska ymmärrän miten paljon minusta osallistuu tähän luovaan prosessiin ja arvostan sen merkitystä.
Edelleen kyllä, missä kuljenkin saatan niin tuntiessani ventovieraalta kysyä, saanko kirjoittaa sinulle runon? Saamani inspiraatio sana
on minulle myös aina lahja, joka vie matkalle. Toivon, runoni saavat palvella sisäisenä maisemana, jonka äärellä on hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään ja omaa elämäänsä.
​
​
Kuinka kaunis on avoimuus
ihmisen,
sen joka sanoo
tilaa on, ottaa vastaan
toinen ihminen
Kuinka kaunis on paikka sen
kohtaamisten ystävien
kun matkaa on kauan tultu
eväät elämän rikkaat
ja niin paljosta luopuneet
kaksi löytää
kuinka runsaus rakkauden
hiljaisuudenkin täyttää
Kuinka kaunis on yhteys kerrosten
elämän vuosirenkaiden
ystävyys läheinen
miten suuri ilo on puutarha salainen
ne jaetut hetket, jotka muistoina
kukkivat sydämessä yhä uudestaan
tuoksuvat kiitosta syvää
läsnäoloa lämmintä
onnea pyhää
​
2.4.2020 Rina Dhakal
Intuitiivinen runo Sinulle
Annettu sana: Ilo ystävyydestä
Itselleni
mitä muuta voisin olla kuin
uskollinen
sen kaiken jälkeen, kun kaikki muut tulivat
ennen minua ja eksyin liian kauas
sielustani
Mitä muuta voisin kuunnella
kuin omaa sydäntäni,
jonka huudon olen niin hyvin oppinut
kuiskauksessakin tuntemaan,
lempeyden lauluksi säveltämään
kaiken tumman, kaiken kirjavan
elämän soin, soitin
itselleni
Pimeässä avasin valon
lahjani
Mitä muuta voisin tehdä kuin hymyillä
itselleni
jo kaukaa nähdessäni sen tutun matkalaisen
tähän hetkeen tulleen, kasvaneen
mennä, juosta vastaan, rakastaa
tuntea kuinka armo kantaa
on siellä missä jo olen
perillä
Mitä muuta voisin
kuin rakastaa
Poimia postilaatikosta runon
Itselleni
31.3.2020 Rina Dhakal
Intuititiivinen runo sinulle
Annettu sana: armo, lämpö, itselleni
Minun on pysähdyttävä tämän suuren aavan äärelle
otettava vastaan tämä elämääni voimalla pureva tuuli
joka puskee repien rintani läpi
purjeita etsien
Minun on otettava itsestäni kiinni sillä toivon katseella
jonka luon kaukana siintävään horisonttiin
sinne, jossa tiedän, yön jälkeen tulee aamu
ja myrskyn jälkeen tyyni
ajattomuuden voima ihmisessä on aina ihmeellisempi
kuin sen, jota lasketaan valuvaksi historian astiaan
jos jokin valuu, jokin aina pysyy
maa, tähdet, ikuinen virta, rakkaus ihmisen
Minun on pysähdyttävä tämän suuren aavan äärelle
sen, josta kauas karannut vuoroveden lailla on kaikki se
mitä olen tottunut lähelläni pitämään
kaikki jää
mikä on pysyvää
Ehkä minun on kuljettava matka itseeni, löydettävä sieluni
peräsin, avattava purjeet kuin kotkan siivet
aavalla maalla voin kokea sen rohkeuden
virtaavan valtauksen
kuinka aava
maa on täynnä elämää
purjeeni avattuna
tuuli soittaa minua
omanaan
31.3.2020 Rina Dhakal
Intuitiivinen runo Sinulle
Annettu sana: rohkeus