Ole se muutos,

jonka haluat nähdä maailmassa.

- Gandhi

Päätös viettää vähän erilainen syntymäpäivä kahdeksan vuotta sitten, MULLISTI ELÄMÄNI...

Koska rakastan - tästä syntyi itselleni kysymys ja toteamus yhtä aikaa.

Kaikki oikeastaan lähti takapihallani kukkivasta pionipensaasta, jonka kauneudesta humalluin niin, että koin, minun on saatava jakaa tuota kauneutta! Miten voikaan niin pienestä pallosta kasvaa niin valtavan suuri, kaunis ja täysin palkein avautuva lumoava luonnon kauneus?  Niinpä spontaanisti päätin ottaa pensaasta yhden pionin vasta aukeavan kukan ja antaa sen kaupungille mennessäni ensimmäiselle vastaantulijalle. Ajaessani kaupunkiin, ryhdyin ajattelemaan, kuinka moneen paikkaan voisin kukan viedä, kuinka montaa ihmistä voisin ilahduttaa... Päätin kuitenkin toimia suunnitelmani mukaan ja kaupunginkirjaston edustalla ojensin pionin vastaantulevalle naiselle, ja toivotin iloa hänen päiväänsä. Siitä tuli tavattoman hyvä mieli!  

 

Ajatus eri paikoista jäi kuitenkin mieleeni muhimaan. 

Olen aina haaveillut maailmasta, jossa enemmän kohdataan ja nähdään toiset ihmiset arjen keskellä. Katsotaan silmiin, ollaan läsnä siellä missä ollaan. Samaan aikaan itse koin olevani ujo introvertti. Minua jännitti lähestyä toisia ihmisiä vaikka samaan aikaan kaipasin kotoisuutta siihen maailmaan, kaupunkiin ja elämään jossa elin. Miksi kotoisuus katosi astuessani kotiovestani ulos? Miksi vieraat ihmiset välttelevät toisiaan, kohtaavat niin harvoin? Miten voisin ilahduttaa toisia, tuoda jotakin yllättävää ja ehkä merkittävääkin heille? Miten voisin lisätä ja löytää luovaa ja lämminhenkistä yhteisöllisyyttä elämääni? Gandhin sanat, "ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa", puhutteli minua.

Niinpä päätin vähän leikkiä 38v. syntymäpäivänäni, ja haastoin itseni toteuttamaan ikäni verran ystävällisyyden tekoja ympäristööni kaikessa hiljaisuudessa. En halunnut kertoa tempauksesta tuona hetkenä kenellekään, vain parille lähimmäiselle. 

 

Aloitin päivän leipomalla muffinsseja ja keittämällä kahvia termariin, joita hetken päästä tarjosin bussipysäkillä töihin lähteville. Teippasin laminoituja, kauniita mietelauseita ympäri keskustaa, laitoin parkkimittareihin kolikoita, jätin lahjapaketteja puiston penkille kortin kanssa "Lahja löytäjälle" (sisällä oli päiväkirja ja kannustusviesti kirjoittamiseen), tarjosin lapsille saippukuplapulloja puistossa jne. 

Se, mikä eniten muutti elämääni tuona päivänä ja sen jälkeen, oli unelmapurkki, jonka vein Aulangon ruusulakson pitkospuille. Halusin kannustaa ja inspiroida ihmisiä miettimään unelmiaan, ja rohkaista uskomaan niihin. Polun varrelle maalasin muutaman kiven jossa luki: Welcome. Shh. You are loved. Be Youtiful. Tienviittaan ja puiden oksille ripustin merkittäviä mietelauseita:  Waiting for someone else to make you happy is the best way to be sad. "We cannot solve our problems with the same thinking we used when we created them" (Einstein). Love is why we are here. Purkin kyljessä luki: kirjoita oma unelmasi tai se hyvä, mitä haluat lähettää maailmalle. "Believe in your dreams, they were given to you for a reason "(Katrina Mayer).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavana päivänä olin vähän kauhuissani. Mitä olen tehnyt? Olisiko tähän pitänyt pyytää lupa? Etsin ja lopulta sain puhelimen päähän metsähallituksen aluepäällikön jolle tunnustin kolttoseni Aulangolla. En tule koskaan unohtamaan hänen lämmintä hörönauruaan puhelimessa kun kerroin hänelle tempauksestani ja hän sanoi sanat, joiden merkitys on kaikunut hyvin pitkälle sisimmässäni: "Minä takaan sinun selustasi täysin. Voidaan sopia, että tää oli jo etukäteen sovittu!" Kun sanoin, että en halua mainostaa paikkaa, vaan toivoin, että ihmiset löytäisivät sen sattumalta - tai luontaisesti puskaradion kautta - hän lupasi ilmoittaa tästä puistonhoitajille ja varmisti, että kukaan ei poistaisi asettamiani lappuja. Ne saisivat olla paikallaan lumentuloon saakka, noin 2kk. Sinä aikana lappuja kertyi unelmapurkkiin lähes 150.

En oikeastaan missään vaiheessa sen suuremmin miettinyt, miksi tein tämän tempauksen - koin sen vaan sydämessäni sellaiseksi mitä halusin luoda ja jakaa. Kun ensimmäisen kerran menin pitkospuille, löytyi laatikosta lapsen kirjoittama lappu: "Haluaisin päästä Yyteriin." Liikutuin ja itkin. Tajusin, kuinka tavallaan "pieniä" monet unelmat ovat. Seuraavina viikkoina purkki täyttyi tasaisesti monenlaisista lauseista, jotka vuoroin itkettivät ja naurattivat, olin kovin liikuttunut niistä. Samalla ensi kertaa vasta mietin, että mitä oikein teen näillä unelmilla? Mitä teen muuta kuin uskon niihin, haluan uskoa niihin ihmisiin, jotka ne ovat ne kirjoittaneet? 

 

Tilanteesta tulikin minulle lopulta vähän haastava, sillä halusin toimia "piilossa" mutta kun luin unelmia, koin, että minulla ei ole oikeutta pitää niitä itselläni. Niinpä lopulta perustin facebookiin sivun Koska Rakastan, jossa jaoin ajatuksia ja kuvia pitkospuilta, mutta toki sivusta kovin moni ei tiennyt... ;D Kirjoitin parin kuukauden jälkeen tempauksestani lehtijutun ja tarjosin sitä paikalliselle lehdelle mutta he eivät olleet kiinnostuneita jutustani vaan halusivat haastatella minua. Olin vähän kauhuissani, koska en halunnut olla esillä. Sitten ajattelin, että unelmat ja viesti eivät tule esille, jos en minäkin tule, niinpä otin askeleen ja rohkaistuin ensimmäiseen haastatteluun.

Koko prosessin aikana tajusin syvemmin, kuinka me kaikki kannamme hyvin samankaltaisia toiveita, suruja ja haaveita. Tajusin, että meissä on enemmän yhtäläisyyttä kuin eroavaisuutta. Meillä kaikilla on samat perustarpeet. Me kaikki etsimme kotia itsestämme ja yhteyttä toisiin ja ympäröivään maailmaan. Hiljainen synttärikokemukseni oli mahtava päivä mutta samalla myös kuluttava. Se kuitenkin maustoi elämääni niin, että koin, että haluan jatkaa elämääni tämmöisellä ajatuksella. Olin myös kokenut todeksi sanat "PARAS TAPA PIRISTÄÄ ITSEÄÄN, ON PIRISTÄÄ JOTAKUTA TOISTA." Niinpä päätin tehdä kaamosajasta innostavamman ja aloitin toiminnallisen joulukalenterin suunnittelun, johon tällä kertaa päätin rohjeta haastaa myös muita mukaan.  Tästä olikin kiva lehtijuttu Kaupunkiuutisissa: Tee maailmasta itsellesi vähän kotoisampi paikka.  Tonttu Torvelon toiminnallisesta joulukalenterista kirjoitin tarinoita Koska Rakastan sivulle. Yhtenä vuonna askartelin 24 tonttu, joiden lakin alle oli piilossa viesti, milloin lahjakortti tai jokin muu yllätys. 

 

Toiminnallisen joulukuun jälkeen olin niin väsynyt, että tammikuun pääni

taisi ollakin enimmäkseen sohvan nurkassa. Projektit oli innostavia ja

antoisia mutta kuluttavia samaan aikaan, koska haastoin itseäni

koko ajan ylittämään itseäni. Tai ehkä oikeammin - tekemään asioita, jotka 

innostivat ja jotka auttoivat minua kasvamaan.

Kun toteutin toista vuotta hieman salaista toiminnallista joulukalenteriani,

olin juuri saanut sijaisuuden taidekasvattajana Lasten - ja nuorten

kulttuurikeskus Arx:lla. Samassa rakennuksessa vuotta myöhemmin perustin

yritykseni Art and Joy:n ja avasin  Art Café Intolan - jotta into säilyisi! 

Intola oli luova olohuone-kahvila, jonka toivoin inspiroivan ihmisiä 

luovuuteen ja arki-yhteisöllisyyteen ja uskoakseni sitä se myös tuotti. 

 

Parin vuoden jälkeen sain myös onnellisen tilaisuuden toteuttaa Arx

Galleriassa yhden unelmani: oman taidenäyttelyn. Taidenäyttelyssä oli 

esillä omia töitäni sekä myös kuvia Aulangon pitkospuilta ja kaikki 

siellä ihmisten kirjoittamat unelmat vihdoin esillä! Olin tästä todella 

onnellinen.  Näyttely oli myös osallistava, ja mm. samaan unelmapurkkiin,

joka oli aiemmin Aulangolla, oli mahdollista kirjoittaa oma unelmansa. 

                                                                                                                                  Lehtihaastatteluja:

 

                                                                                                                                  Kurkota kohti unelmiasi  

                                                                                                                                  Intolassa nautitaan yhdessäolosta

                                                                                                                                   

                                                                                                                                  Luovan rohkeuden kautta oman 

                                                                                                                                  itsensä ystäväksi

On hämmästyttävää todeta, miten erilaiset askeleet ja vaiheet ovat kuljettaneet elämässä eteenpäin. Nämä erilaiset tempaukseni ovat olleet merkityksellisiä omalla polullani johdattamaan minua eteenpäin siihen, missä tänä päivänä olen.

Toiveeni on voida inspiroida ja kannustaa Sinua löytämään oma sisäinen kipinäsi, luovuutesi ja usko omiin

unelmiin, niihin, jotka on kirjoitettu syvälle sisimpääsi. Olen oppinut ja edelleen opettelen: jos laulan omaa lauluani aina vain yksikseni, ei se löydä eikä kohtaa toisia. Olen vuosia tehnyt hidasta (kasvu)matkaa rohkaistuakseni toteuttaa niitä asioita mistä haaveilen.

Eikö se ole niin.

Kirjailija kaipaa lukijaa,

muusikko kuuntelijaa,

Taiteilija taiteen

näkijää. Tanssija katsojaa

tai tanssiin osallistujaa. Filosofi

kaipaa keskustelijaa, sisustaja

vastaanottajaa, kokki

ruokailijaa, näyttelijä yleisöä...

Lista jatkuu loputtomiin, joka kaikki kertoo samaa:

ihminen tarvitsee ihmistä myös tullakseen siksi mitä on.

Tarvitsemme toinen toistamme kasvaaksemme,

samaan aikaan sekä lunastaaksemme sisäiset lahjamme,

että jakaaksemme ne. 

Minä jatkan matkaani tällä tiellä, ja haluan rohkaista sinua 

omallasi. Ole hyvä itsellesi, ravitse sitä kipinää joka on sisälläsi,

ja anna sen kasvaa!

Syty.

Sytytä.

Valaise!

       Rina 

the one thing that you have 

that nobody else has

is you

your voice, your mind, your story, your vision.

so write and draw

and build and play

and dance and live

as only you can

Mistä sinä unelmoit?

1. Tee treffit itsesi kanssa. Mene ihanaan kahvilaan tai johonkin muuhun paikkaan, piknikille tai tee olosi mukavaksi kotonasi. Valitse paikka, jossa sinun on hyvä olla. Ota mukaan kynä ja paperia, tai jokin kaunis vihko.

2. Anna itsellesi aikaa olla ja tuntea se, missä nyt olet. Anna itsesi saapua siihen paikkaan ja hetkeen, jossa olet. Hengitä rauhassa, syvään ja syvemmin. Seuraa hetki sitä mikä on ympärilläsi, ja tule läsnä myös itsellesi, omaan sisäiseen maisemaasi.

3. Kysy itseltäsi mitä kaipaat nyt enemmän elämääsi? Mikä innostaa sinua? Mistä haaveilet, unelmoit? Sulje silmäsi, missä näet itsesi? Samalla tavoin kuin katsoit hetki aiemmin ympäristöäsi, katso sisällesi, mikä on se ympäristö, elämä, jossa tunnet olevasi elossa, joka innostaa sinua. Mitä haluaisit vielä tehdä, kokea, oppia, antaa itsestäsi toisille,

maailmalle?

 

4. Huomaat erilaisia asioita, pieniä ja suuria, jotka tulevat mieleesi. Anna kaikkien ajatusten tulla. Voit kirjoittaa ylös kaikki toiveesi ja unelmasi, mutta kirjoita ylös erityisesti ne, jotka ehkä innostavat ja pelottavat yhtä aikaa. Kun suljet välillä silmäsi, tunnet sen mikä on on jo totta sinussa.

 

5. Avaa tuon unelman ovi itsessäsi ja vieraile säännöllisesti siinä sisäisessä maisemassa, jossa tuo unelma on jo totta. Voit tehdä itsellesi myös aarrekartan.

6. Kun tunnustat ne unelmat, jotka ovat totta sinussa,

alat löytää askelmerkkejä, jotka auttavat sinua sillä polulla eteenpäin. Ole läsnä hetkessä, ja itsessäsi, ja avoin mahdollisuuksille, joita eteesi tulee - tai luo niitä itse! 

SE, MIKÄ ON MERKITYKSELLISTÄ MEILLE JA INNOSTAA MEITÄ, OHJAA OMIEN LAHJOJEMME JA UNELMIEMME  POLULLE.

Kuuntele sisimpääsi ja kirjoita unelmasi.

Art and Joy, Omata

Viipurintie 4, 13200 Hämeenlinna

Oma sisäänkäynti Verkatehtaankuja 2

400m rautatieasemalta ja linja-autoasemalta

  • Instagram
  • Facebook

Ota yhteyttä! 

Rina Dhakal

© 2023 by Going Places. Proudly created with Wix.com