Kolme vuotta sitten  syksyllä 2017 olin kerran kävelyllä, oli kolea ilma ja niin kuin monesti aiemminkin, kävelin Tervaniemen laiturille katsomaan sumuisen harmaata ja hiljaista horisonttia. Valo kajasti tummaan veteen jotenkin kauniisti ja otin laiturista ja sen portaista valokuvan. Mietin, minkälaista olisi käydä uimassa, ja pelkkä ajatus sai hytisemään kylmästä. Tuo KUVA kuitenkin porautui kuin kutsuna johonkin syvälle tajuntaani, ja myöhemmin samana syksynä otin ensimmäisen kosketukseni kylmävesialtistukseen ja avantouintiin. Se ei ollut helppoa vaikka samalla se ei ollut lainkaan niin vaikeata kuin olin ajatellut, eritoten mennessäni Apparalle, jossa oli kokeneita kävijöitä ja homman nimi oli selvä. Fiilis uimisen jälkeen oli huikea. 

​

​

Lisää epämukavuutta elämääsi 

 

Miksi altistaa itsensä kylmälle, epämukavuudelle? Vaikka avantouinnilla on paljon terveyshyötyjä, oma kutsuni lähti kuvasta ja  ensisijaisesta motivaatiostani  viedä itseäni entistä enemmän epämukavuusalueelle, koska olin jo kokenut sen, että jos aina pysyn elämässäni siellä missä on tuttua ja turvallista, en kasva ihmisenä, enkä ehkä uskalla tarttua niihin tilaisuuksiin, joita elämä eteeni tuo. Ja minä haluan kasvaa, haluan mennä eteenpäin sillä polulla, joka kysyy minulta rohkeutta ylittää itseni kerta toisensa jälkeen, kuitenkin itseäni kuunnellen.

​

Säännöllisen kylmävesialtistuksen aloitin talvella 2018-2019. Jos en päässyt avantoon, kävin aamuisin kylmässä suihkussa. En suoraan kylmään suihkuun vaan niin kuin maestro Wim Hoff opettaa, mennä kylmää vastaan, rauhassa, hengittäen.  Ensin lämmin suihku ja sitten lopuksi kylmä vesi. 

​

NYT olen käynyt vuoden ajan aktiivisesti uimassa. Keväällä 2019 aloitin heti, kun ensimmäiset jäät sulivat

ja kävin uimassa lähes päivittäin pitkälle syksyyn asti.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

Tämä matka,

yhteys luontoon, muuntuvan horisontin kohtaaminen, luonnon kauneus ja äänet, hiljaisuus, itseni ylittäminen kerta toisensa jälkeen, kasvoivat niin merkitykselliseksi minulle, että halusin paikan, johon voisin luoda itselleni kuvagallerian tästä muuttuvasta ja merkittävästä ystävästäni.

 

Niinpä perustin kesällä 2019 instagram-tilin ENCOUNTERS WITH HORIZON. En tiedä mitä näiden kuvien näkeminen merkitsee sivun seuraajille, mutta minulle tämä matka ja kuvat ovat niin tärkeitä ja merkityksellisiä, että en oikein osaa vielä edes sanoittaa sitä. 

 

Marras-tammikuussa uintikerrat hieman harvenivat uintipaikan siirtyessä Ahveniston rantasaunalle. Varasin kyllä Art and Joy:n kaikille avoimet saunavuorot parittomille viikoille, koska halusin kannustaa muitakin tämän harrastuksen pariin. Oli ihana olla vaihtuvan porukan kanssa saunan lauteilla ja jakaa yhteinen ilo avantouimisen hyvästä olosta. Helmikuusta 2020 olen käynyt muutamaa päivää lukuunottamatta joka päivä uimassa. 

 

Aloittaessani harrastuksen, ensimmäiset viikot ja kuukaudetkin, kävin laiturilla joka kerta kamppailua itseni kanssa, koska kylmän tunteminen oli epämukavaa. Itsensä ylittäminen oli kovin konkreettista. Mutta ihan joka kerta, kun olen vedestä noussut ylös, olo on niin mahtava, että sitä ei oikein voita mikään.  Alkuun uiminen tuntui välillä ehkä hieman myös suoritukselta, kunnes opin rauhassa menemään kylmää kohti - vastaan - ja olemaan sen kanssa. Kun rauhotuin, olen saanut kokea sitä mitä olen ja haluan olla, yhtä luonnon kanssa. 

​

Jos haluat seurata kuvagalleriaani sen löydät tästä.

​

Ja sanomattakin selvää, kannustan kokeilemaan avantouintia!

Aina on hyvä aika aloittaa. Jos kaipaat tsempparia, I'm here, sataa tai paistaa! :)

​

 

It's always a good time for a swim,

Rina 

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​